Nykytyöelämässä riittää haasteita ja haitallisia kehityskulkuja. Ongelmiin on puututtava ajoissa ennen ongelmien kärjistymistä kriiseiksi.
Epätyypillisistä työsuhteista alkaa tulla niin yleisiä, että kehityksen jatkuessa epätyypillisistä työsuhteista on tulossa normi. Varallisuuserot uhkaavat revetä kuiluksi eri ihmisryhmien välillä koska pääomaa kohdellaan yhteiskunnassa työtä arvokkaampana tekijänä. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat aiheuttavat haasteita niin työnhakijoille kuin työvoimaa etsiville, kun kummankaan toiveet eivät täyty. Työmarkkinatoimijat ovat jumittuneet riitelemään pelkistä palkoista eikä työelämän laadullinen kehittäminen ole kenenkään käsissä. Maahanmuuttajat, niin matalasti kuin korkeasti koulutetut, joutuvat kohtaamaan Suomen kahdet työmarkkinat, joissa heille jää luu käteen.
Työelämän hierarkioista pidetään kiinni hampaat irvessä, vaikka niistä joustaminen voisi edistää laajasti työntekijöiden hyvinvointia ja tukea yhteiskunnan instituutioiden myönteistä kehittymistä. Työpahoinvoinnin pandemia uhkaa pahentaa surkealla tolalla olevaa huoltosuhdetta edelleen, ja mielenterveyden ja jaksamisen haasteiden yksilötason tragediaa ei sovi sitäkään sivuuttaa. Työn ekologiset vaikutukset ovat järjestelmällisesti haitallisia, eikä muutos parempaan tapahdu läheskään tarvittavalla nopeudella.
Tunnistettujen ja käsiteltyjen haasteiden lista ei ole kattava, vaan pakostakin heijastaa pamfletin tekijöiden omaan työelämäkokemukseen liittyviä havaintoja. Mutta kyllä tässäkin pohdittavaa riittää.