Keikkatalous ja työn kohtaannon automatisaatio

Taloustieteellinen selitys organisaatioiden olemassaoloon on se, että organisaatio vähentää työn tekemisen transaktiokustannusta ja -viivettä. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että kun meillä organisaatiossa on sovittu, kuka tekee mitäkin, ei tarvitse joka päivä selvittää, millaista työtä olisi tehtäväksi ja etsiä työlle tekijät, ketkä pahimmillaan pitää perehdyttää tehtäviinsä. Toisin sanoen organisaatio on tehokas tapa ratkaista kohtaanto-ongelma. Laajan ja mutkikkaan liiketoiminnan pyörittäminen olisi mahdotonta ilman organisaatiota.

Vaan mitä jos meillä olisi digitaalinen alusta, josta löytyy kaikki työ ja tekijät, ja alusta optimoisi, kuka tekee mitäkin? Näin työn transaktiokustannus voitaisiin minimoida ilman organisaatioita, eikä niitä enää tarvittaisi.¹ Teknologia mahdollistaa tämän yhä laajemmin, ja työn alustatalous eli digitaalinen keikkatalous on kenties suurin tämänhetkinen työmarkkinan muutosvoima. Tästä esimerkkeinä ovat mm. Uber ja Wolt, jotka ratkaisevat kuluttajien kuljetustarpeiden sekä taksikuskien ja ruokalähettien välistä kohtaantoa algoritmien voimalla.

Vaan miksi keikkatalous on lyönyt läpi juuri taksien ja ruokalähettien kohdalla? Ensinnäkin: näissä työtehtävä on yksinkertainen, selkeästi määritetty ja sen suorittaminen vie vain hetken. Siksi ala on ollut helppo digitalisoida. Toisekseen: työsuorituksen viedessä vain hetken pitää kohtaanto ratkaista lukuisia kertoja päivässä, mikä olisi hitaampaa, kalliimpaa ja virhealttiimpaa ihmistyövoimalla. Siksi ala on ollut kannattavaa digitalisoida.²

Nyt alustoille on siirtymässä tätä vähän mutkikkaampi työ, kuten eri alojen lyhyet sijaistukset ja avustavien tehtävien lyhyet keikat. Pitkällä tähtäimellä jopa pitkäjänteinen asiantuntijatyö tulee siirtymään enenevissä määrin alustoille. ³ Kilpailevia alustoja on jo tuloillaan eri toimialoille. Tämä tulee mullistamaan monia toimialoja, mutta saattaa iskeä erityisesti keikkatyötä pidempään edustaneisiin vuokratyö- ja konsulttifirmoihin.

Keikkataloutta soimataan siitä, että ihmisistä tehdään pakkoyrittäjiä (tai työtä tehdään nollatuntisopimuksilla). Yritykset perustelevat ratkaisua puolin ja toisin joustavuudella, ja sillä, että ne pystyvät näin työllistämään muuten vaikeasti työllistyviä henkilöitä. Kuitenkin näin yrityksen riskejä ja maksuja ulkoistetaan työntekijöille sekä kierretään työlakien ja -ehtojen noudattamista. Sekä Suomessa että muualla EU:ssa onkin tehty tulkintoja, että ruokalähetit ovat työsuhteessa ja sääntelyn pitäisi olla sen mukaista. Ammattiliitot ovat samaa mieltä, ja ne vaativatkin lakiin kanneoikeutta voidakseen edistää kaikkien lähettien oikeuksia kerralla.⁴

Vaan mitä on työsuhde? Jos vertaa sitä freelancerina toimimiseen, on se erittäin kallis vakuutuksenomainen palvelupaketti, johon sisältyy mm. ansioturva sekä osaamisen myynti- ja kehityspalvelut. Jos pakkoyrittäjyys korvaa työsuhteen, algoritmi esihenkilön ja alusta organisaation, herää kysymys, mitä näistä palveluista jää jäljelle. ⁵

Jos ihmiset eivät saa tukea osaamisen kehittämiseen, jäävätkö he pitkiksi ajoiksi tekemään samoja kapean osaamisen tehtäviä? Vai voiko alustalta ostaa palveluita osaamisen kehittämiseen? Vai ovatko nämä palvelut automatisoitu siten, että alusta laskee kullekin henkilölle eri koulutusten tuotto-odotukset?⁶

Työsuhde tarjoaa tyypillisesti myös pääsylipun osaksi työyhteisöä. Kuten mainittua, yhteenkuuluvuus on psykologinen perustarve, jonka olisi tärkeä toteutua myös töissä. Pitkäjänteisemmässä keikkatyössä työyhteisö saattaa muodostua luonnollisesti niistä, joiden kanssa työskentelee päivittäin. Mutta jäävätkö yksinäistä lyhyttä keikkaa tekevät ilman työyhteisöä ja altistuvat siten pahoinvoinnille? ⁷

Työn kohtaannon lisäksi automatisoituvat useat muut työtehtävät ja jopa kokonaiset ammatit.