Ilmasto- ja muut ympäristökysymykset alkavat viimein nousta niiden ansaitsemaan asemaan yhteiskunnassa. Tätä kehitystä johtaa Eurooppa, jonka alati tiukentuvat päästövähennystavoitteet, luonnonsuojelutoimet ja kiertotalouslainsäädäntö antavat toivoa, että kestävyysmurros on viimein käsillä. Nykyisen komission Green Deal on EU:n kasvuohjelma, joka osaltaan viestii että vihreää siirtymää ei nähdä enää vaihtoehtona taloudelliselle kukoistukselle vaan sen edellytyksenä. Myös muualla maailmassa ympäristöteemat otetaan yhä vakavammin. Vihreä siirtymä on keskeinen megatrendi jonka vaikutukset heijastuvat taloudellisen toiminnan muuttumisen myötä voimakkaasti myös työelämään.
Vihreällä siirtymällä on voittopuolisesti niin kansan kuin poliittisen ja taloudellisen eliitin tuki. 1 Esimerkiksi elinkeinoelämä pääsääntöisesti tukee ripeää vihreää siirtymää varsinkin Pohjoismaissa ja Suomessa. Muutoksella on kuitenkin myös vastavoimansa, joista merkittävimpiä ovat populistiset liikkeet ja nykyisiin ympäristölle haitallisiin rakenteisiin takertuvat edunvalvontajärjestöt. Nämä vastavoimat eivät ole kyenneet pysäyttämään vihreää siirtymää, mutta ovat pystyneet hidastamaan sitä. 2 Esimerkiksi EU:n uusin maatalouspolitiikkapaketti vesitettiin lobbarien painostuksesta ponnettomaksi ympäristötoimien kannalta, ja populistit ovat saaneet muut poliitikot takajaloilleen energian verohelpotuksien osalta kun populistit ovat vierittäneet energiakriisin syytä vihreän siirtymän harteille. Kriisien siivittämän 2020-luvun hopeareunuksena toivottavasti nähdään vahvempi tuki vihreälle siirtymälle, joka osaltaan kasvattaa yhteiskunnan resilienssiä ja suojaa tulevaisuuden kriiseiltä.
Mielenkiintoinen kestävyysmurroksen erityiskysymys työelämän muutosvoimana on ERoEI:n (Energy Return on Energy Investment) vaikutukset yhteiskuntaan. Hyvinvointiyhteiskuntamme yksi edellytys on, että saamme eri energianlähteistä riittävän moninkertaisesti energiaa suhteessa paljonko niiden tuottamiseen kuluu energiaa. ERoEI kuvaa tätä suhdelukua, jonka tulisi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi olla luokkaa 15:1, siis saisimme keskimäärin 15 yksikköä energiaa yhtä energiapanosta kohden. Fossiilisilla polttoaineilla ERoEI on mittava, uusiutuvilla taas suhdeluku ei täyty ilman teknologian kehittymistä. Riittävän ylijäämäenergian myötä työelämämme on ollut mahdollista kehittyä nykyiseen muotoonsa, jossa ihmisillä on mahdollisuus syvään erikoistumiseen ja yhä suurempi osuus työstä on asiantuntijatyötä. Ilman runsasta ylijäämäenergiaa yhä useamman on palattava työhön, joka on kadonnut koneiden myötä. 3
Koronakriisiä voidaan pitää EU:n 2020-luvun ympäristöpolitiikan ensimmäisenä happotestinä, joka koettelee ympäristöpolitiikan kriisinkestävyyttä. EU selvisi ensimmäisestä koettelemuksesta puhtain paperein, mutta Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman energiakriisin myötä on ilmeistä että seuraava happotesti on käynnissä par’aikaa. Mikäli tämänhetkisestä kriisistä selvitään sekä ympäristötoimista hetkellisesti tinkimättä että keskipitkän aikavälin päästövähennystavoitteita kiristäen, voi ympäristöpolitiikan tulevaisuuteen EU:ssa suhtautua luottavaisin mielin.