Monimuotoisuudesta on puhuttu loputtomasti arvopohjaisesta näkökulmasta. On kuitenkin huomionarvoista, että monimuotoisuuden lisääminen olisi rationaalista toimintaa selkeästi irrationaalisilla markkinoilla.
Teknologiatuotteiden muotoilussa korostuu usein valkoinen, maskuliininen katse: on huomattu työntekijöitä arvioineen tekoälyn oppineen opetusdatastaan naisten syrjintää; kasvontunnistusalgoritmit tunnistavat heikommin tummia kasvoja; australialaisten sosiaalitukien arviointialgoritmi teki automaattisesti syrjiviä päätöksiä; autojen turvallisuusjärjestelmät toimivat huonommin naisilla
Kun perustila on näin kehno, naiskeskeisen tai edes naiset huomioivan suunnittelun luulisi olevan kilpailuetu - ja usein se onkin. Naisten perustamat yritykset, kuten Soul Cycle, suuntautuvat usein täyttämään naisille spesifejä aukkoja markkinoilla ja korjaavat sitä kautta näkymätöntä kättä ja luonnollisesti myös näiden markkinasegmenttien rahat kotiin. Mutta miksi muutkaan yritykset eivät voisi ottaa asiasta oppia? Kun ⅙ amerikkalaisista nuorista identifioituu vähintään osin seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, yritysten pitäisi alkaa herätä siihen, että maskuliininen katse ei ole enää rationaalinen valinta1 .
Ajatus ei kuitenkaan rajaudu pelkästään tuotekehitykseen. Kun naisen euro on 80 senttiä ja ulkomaalaisen euro 90 senttiä (sillä puolikkaalla, jolla työsuhde on virallinen ja hoidettu asiallisesti ), työnantajan olisi vain rationaalista palkata halvempaa työvoimaa. 2 Vähemmistöjen palkkaaminen on siis kustannusetu - siis sen lisäksi, että naisten urakehitys on hitaampaa kuin miesten, mikä taas vapauttaa runsaasti lahjakasta ainesta johtoportaaseen järkevissä yrityksissä.
Naiset ovat kuitenkin helppo nakki ulkomaalaistaustaisiin verrattuna. Espoon kaupungin tutkimuksessa on todettu, että 75 % Suomessa asuvista kansainvälisistä korkeasti koulutetuista osaajista on kokenut syrjintää työnhaussa. Vain 25 % yrityksistä olisi valmis palkkaamaan työntekijän, jolla ei ole sujuvaa suomen kielen taitoa. Kolmannes työnantajista ei palkkaa lainkaan tietyiltä alueilta tulevia.
Tämähän on luonnollisesti täysin järjetöntä. Älykkyys ja muu lahjakkuus ovat likimain normaalijakautuneita, eli Suomen populaatiosta kaikkein lahjakkaimpaan prosenttiin kuuluu 55 000 ihmistä. Siis yhden ikäluokan verran. Intiassa samaan prosenttiin kuuluu 14 miljoonaa ihmistä. Miksi kisata pienestä lahjakkaimpien poolista, kun voisi tuoda Suomen palveluiden, koulutuksen ja rauhallisen työelämän piiriin 250-kertaisesti suuremmasta lahjakkuuspoolista väkeä?
Sanonpahan vain siis kaikille feminismin järjettömyydestä valittaville: ei-feministinen työnantajapolitiikka vasta järjetöntä onkin.