Ajasta ja paikasta riippumaton asiantuntijatyö yleistyy. Hitaasti edennyt muutos kiihtyi koronapandemian pakotettua etätyöhön ja sietämään etäyhteyksiä. Monille etätyön vallankumous oli yhtä juhlaa ja edisti työn ja vapaa-ajan tasapainoa, kun toisilla taas kokemus oli tuskallinen ja häiritsi työn ja vapaa-ajan erottamista toisistaan. Ihmisten valtavan erilaisten kokemusten pohjalta onkin selvää, että työntekijälähtöisesti suunnitellut etätyökäytännöt ottavat yksilölliset tarpeet huomioon - unohtamatta myöskään työyhteisön tarpeita. Sekä etätyön tarpeeton rajoittaminen että tarpeeton etätyöhön pakottaminen ovat todennäköisiä lähitulevaisuuden asiantuntijatyön ongelmia.
Ennen pandemiaa laajamittainen etätyöskentely oli lähinnä erityisen korkean tuottavuuden työntekijöille ja aloilla joissa osaajapula on merkittävä. Mahdollisuuksien rajautuminen pienelle joukolle ei ole johtunut siitä, etteikö suurta osaa asiantuntijatyöstä voisi hoitaa suurelta osin tai täysin etänä, vaan juurtuneista ajattelu- ja toimintamalleista.1 Pandemia-ajan kokemusten perusteella juurtuneita toimintamalleja uskalletaan kyseenalaistaa yhä enemmän, ja tulevaisuuden vakiintuneita käytäntöjä tullaan muodostamaan laajamittaisesti lähivuosina.
Etätyön yleistyminen saattaa siirtää työnteon kustannuksia organisaatiolta työntekijöille. Koronapandemian pakottaman etätyön aikana työnantajien panostus etätyön ergonomiaan jäi vähälle, jota tosin osittain selittää pandemian väliaikaisuus. Jotkin työnantajat ovat vuokranneet toimistotason ergonomiset työvälineet työntekijöiden kotityöpisteille. Sitäkin useampi työntekijä lienee itse hankkinut kotiinsa hyvän työtuolin, sähköpöydän ja mahdollisesti myös elektroniikkaa kuten erillisen näytön.2 Samaan aikaan työnantaja on säästänyt lähityön kustannuksissa. Etätyön kustannusten jakautuminen tarvitsee yhteisiä pelisääntöjä: olisi kohtuullista, että työnantaja osallistuisi enemmän etätyöstä aiheutuviin kustannuksiin.
Etätyön yleistymisellä on myös ilmasto- ja muita ympäristövaikutuksia, mutta niiden mittakaavaa ja etumerkkiä on vaikea ennustaa. Vaikka etätyöskentelevillä jää osa tai kaikki päivittäisistä työmatkoista tekemättä, saattavat ihmiset muuttaa kauemmas kaupungeista asuakseen väljemmin, kun päivittäisen työmatkan pitkittyminen ei tätä estä. Tällöin asumismuodon ja pidempien asiointimatkojen aiheuttamat ympäristöhaitat voivat kumota työmatkojen poisjäännistä saadut hyödyt. 3
Etä- ja lähityön suhteen tulevaisuus ei ole yhdentekevää. Luovuus kukkii tiiviissä ihmisyhteisöissä, ja siksi on arvokasta että ihmiset ja yritykset ovat keskittyneet tiiviille kaupunkialueilla. Useille ihmisille lähityöyhteisö on tärkeä myös työhyvinvoinnin kannalta. 4 Kulloinkin etätyössä olevat kannattaa laittaa työskentelemään keskenään ja lähityössä olevat keskenään, jotta työskentelymahdollisuudet ovat mahdollisimman symmetriset.
-
Pandemia osoitti, että suuren osan asiantuntijatyöstä voi hoitaa myös etänä. ↩︎
-
Työn tekemisen kustannukset ovat siirtymässä työnantajalta työntekijöille. ↩︎
-
Tässäkään yhteydessä ilmastokriisiä ei siis torjuta vahingossa, vaan mikäli työpaikalla halutaan välttää etätyökäytäntöjen negatiivisia ympäristövaikutuksia, työpaikan käytännöt tulee aktiivisesti suunnitella myös ympäristövaikutuksien pohjalta. Ammattiliittojen luottamushenkilöitä olisi hyvä kouluttaa spesifisti tästä teemasta lähivuosina, sillä etätyöstä sovitaan enimmäkseen paikallisesti. ↩︎
-
Etä- ja lähityön yhdistelmän tulisikin olla tulevaisuuden työelämän oletusvaihtoehto. Etätyö olisi ilman erillistä sopimusta sallittu esimerkiksi 2-3 päivää viikossa ja tietyt viikonpäivät voisivat olla toimiston yhteisiä lähityöpäiviä. ↩︎