Esipuhe - Työpahoinvoinnin pandemia

Unohtakaa korona. Keskuudessamme vallitsee paljon laajempi, pirullisempi ja erikoisesti huomaamattomampi työpahoinvoinnin pandemia.

Erityisesti naisvaltaisilla aloilla tilanne on muuttunut hälyttävästi: puolet naistyöntekijöistä kärsivät väsymyksen ja tarmottomuuden tunteista ja heillä on myös vaikeuksia nukkua. Syy on työolobarometrin perusteella selkeä: vaikka 80 prosentilla työntekijöistä on mielestään mahdollisuus vaikuttaa työhönsä, puolella heistä (erityisesti naisilla) ei ole käytännössä resursseja vaikuttaa työhönsä kiireen vuoksi1. Kun otetaan huomioon miten työn merkityksellisyys ja mielekkyys muodostuvat suurelta osin juuri autonomian kautta, ei ole yllättävää että tästä seuraa voimattomuutta ja ahdistusta.

Mielenterveysperustaiset työkyvyttömyyseläkkeet ohittivat vuonna 2020 tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvat. Jokainen työkyvyttömyyseläke on, paitsi inhimillinen tragedia, myös tolkuttoman kallista yhteiskunnalle. Kuten edellä todettiin, hallinnan menettäminen ja epävarmuus ovat monen mielenterveysongelman juurisyy. Kiire ja epävarmuus ovat olleet prekariaatille tuttuja jo pitkään, mutta näiden ilmiöiden hiipiessä myös palkansaajien piiriin2 olisi tarpeen alkaa katsoa peiliin ja miettiä, millaista työelämää haluamme rakentaa tulevaisuudessa ja millaisen työelämän jätämme tuleville sukupolville.

Pääoman vaatimukset työn tehokkuudelle ja yritysten tuottavuudelle ovat kasvaneet merkittävästi - pääasiassa koska pääoman omistajien vaatimukset pääoman tuottavuuden kasvulle ovat kasvaneet. Jokaisesta taseen eurosta on tiristettävä viimeisetkin tehot irti, jotta kapitalismi toimisi halutulla tavalla. Onko tämä se kapitalismi, jota haluamme3 ?

Tässä pamfletissa haluamme hahmotella vihreää työelämää, joka säilyttää kapitalismin parhaat puolet, mutta on samalla inhimillisempi, pitkäjänteisempi ja luovempi. Uskomme, että keskittymällä tehokkuuden sijaan työn laatuun voimme parantaa kaikkien suomalaisten oloja ja tehdä entistä parempaa tulosta.

Otamme muutamia eri näkökulmia. Onko osakeyhtiö sittenkään paras tapa tehdä pitkäjänteistä liiketoimintaa? Onko feminismi sittenkin kilpailuetu? Miksi työpaikat edes tarvitsevat pomoja? Voisiko ekologisuus olla kilpailuetu myös henkilöstöpuolella? Miten työn kohtaanto ja algoritmisaatio kohdataan parhaalla mahdollisella tavalla?

Mikään työmarkkinajärjestö tai poliittinen puolue ei tällä hetkellä yritä ratkaista työpahoinvoinnin pandemiaa tosissaan. Uskomme, että näistä palikoista voidaan rakentaa, freesiä, vihreää työmarkkinapolitiikkaa 2020-luvulle ja siitä eteenpäin.


  1. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei voi toteutua, jos työelämässä ei ole uusille ajatuksille tilaa hautua ja hengittää. ↩︎

  2. Prekariaatin - niin duunareiden kuin akateemistenkin - asema on ollut jo pitkään kehno. Sille pitäisi tehdä jotain, mutta olemme vielä merkittävämmän kestävyyskriisin äärellä jos sama ahdistus leviää palkansaajienkin puolelle. ↩︎

  3. Hyvä kapitalismi voisi korostaa myös sosiaalista ja ekologista pääomaa. ↩︎