Työllä on aina ympäristöllisiä vaikutuksia, ja useimmissa työnkuvissa ja organisaatioissa vaikutukset ovat niin positiivisia kuin negatiivisia. Ekologisten kokonaisvaikutusten hahmottaminen onkin yleensä hyvin vaikeaa, kun ympäristöllisiä hyötyjä pitäisi punnita aiheutettuihin haittoihin. Organisaatioilla on myös taipumus käyttää tätä kokonaiskuvan hahmottamisen vaikeutta hyväkseen ja korostaa viestinnässään omien toimiensa ympäristöllisiä hyötyjä ja väheksyä tai vaieta ympäristöhaitoista. Positiivisia ympäristövaikutuksia saatetaan myös liioitella tai vääristellä. Viherpesun yleistymisen juurisyy on kuitenkin positiivinen: organisaatioiden ekologiset vaikutukset nähdään yhä tärkeämpänä yhteiskunnallisena kysymyksenä.
Ympäristöystävällistä työpaikkaa etsivän on äärimmäisen vaikeaa tehdä valistuneita valintoja informaation epäsymmetrian vuoksi. Harva työnhakija tuntee ympäristövaikutuksia niin hyvin, että osaisi arvioida jääkö tietty työnantaja tai työtehtävä kokonaisvaikutuksiltaan plussan vai miinuksen puolelle. Oman haasteensa tuo erilaisten ympäristövaikutusten mittakaavan hahmottamisen vaikeus. Nykyisellään työnhakijalla on näihin hyvin vähän tukea ilman kohtuuttoman suurta vaivaa. Joidenkin, esimerkiksi teollisuuteen painottuvien työpaikkojen, osalta valintaa helpottaa esimerkiksi EU:n kestävän rahoituksen taksonomian piiriin pääsevät organisaatiot ja toiminnot.
Ympäristöystävällisen työpaikan tai työnkuvan valitseminen ei myöskään ole kaikille mahdollista.1 Esimerkiksi osatyökykyisten ja matalasti koulutettujen valinnanvara jo lähtökohtaisesti pieni. Yleisemmin ihmiset ovat varttuessaan yhä juurtuneimpia esimerkiksi asuinpaikkaansa, koulutusalaansa ja työpaikkaansa jotka rajoittavat työmahdollisuuksien valinta-avaruutta. Työpaikan tai alan vaihto ja uudelleenkouluttautuminen vaativat kaikki myös runsaasti henkisiä resursseja joista on yhä useammin tinka edellä käsitellyn työpahoinvoinnin pandemian vuoksi.
Nyky-yhteiskunnan superideologiat, kuten täystyöllisyyden ja kasvun tavoittelu hinnalla millä hyvänsä osaltaan kasvattavat työnteolla aiheutettuja ympäristöhaittoja. Vaikka ihmiset ovat jo antiikin ajoista saakka haaveilleet joutilaisuudesta koneiden tehdessä työt, ei teknologian huima kehitys näy työpaikkojen tai työajan määrässä. Työpaikkojen laadussa se kylläkin näkyy, sillä yhä useampi tekee työtä jolla ei itsekään koe olevan mitään yhteiskunnallista arvoa. Myös taloudellisen kasvun varaukseton tavoittelu on ympäristölle selvästi haitallista, ainakin kunnes absoluuttisessa irtikytkennässä jonain päivänä kenties onnistutaan. Toistaiseksi taloudellisen toiminnan kasvu on saatu jo pitkälti irtikytkettyä ilmastopäästöjen kasvusta esimerkiksi EU:ssa, mutta luonnonvarojen kulutuksen osalta samaan ei olla pystytty missään, joskaan sitä ei ole missään vielä toden teolla yritettykään.
-
Työpaikan vaihtaminen ympäristöystävällisempään ei olisi aina tarpeen jos työntekijöillä olisi enemmän päätäntävaltaa omaan työhönsä ja voisivat itse ohjata omaa työnkuvaa ja koko organisaatiota ympäristöystävällisempään suuntaan. Työpaikkademokratia on kuitenkin aniharvassa työpaikassa tasolla, jossa tällaiseen on mahdollisuuksia. ↩︎