Yksilölle merkityksellinen ja kestävä työ

Työelämä ei ole irrallinen osa yhteiskuntaa vaan olennainen osa aikuisväestön ajan- ja energiankäyttöä. Se on myös merkittävimpiä tapoja, jolla yksilö osallistuu yhteiskunnan toimintojen ylläpitoon ja kehittämiseen. Työelämällä ja sen laadukkuudella on siis yksilön kannalta suuri merkitys. On olennaista1 , että työ on yksilön kannalta merkityksellistä ja kestävää sekä ihmisarvoa tukevaa.

Tiivistetysti ihmisarvoinen työ takaa minimissään ihmisten ruumiillisen, henkisen ja sosiaalisen turvallisuuden ja koskemattomuuden. Käytännössä tämä tarkoittaa työsuojelua, joka käsittää sekä fyysisen että henkisen turvallisuuden työyhteisöissä ja itse työtä tehdessä2 . Lisäksi työsuojelun tulee ottaa huomioon se sosiaalinen ympäristö, jossa työtä tehdään. Jos asiakkaat tai kollegat kohtelevat epäasiallisesti (ollen esimerkiksi syrjiviä, rasistisia tai seksistisiä), tulee siihen puuttua työsuojelun puitteissa. Aikamme erityspiirteenä työsuojelussa on ihmisten suojaaminen kiireeltä ja mielenterveyden ongelmilta työelämässä. Jatkuva tehostamisen ideologia on johtanut siihen, että työelämän vaativuus ja tempo ovat kasvaneet ja samaan aikaan erilaisia tukiresursseja ja avustavia työrooleja on karsittu. Lisäksi myös työelämän ulkopuoliset vaatimukset ovat lisääntyneet (esimerkiksi kuluttajana, harrastajana tai vanhempana) ja yhä useammin työ tunkeutuu osaksi vapaa-aikaa. Näiden seurauksena jaksamisongelmat ovat yleistyneet työelämässä ja ovat erityisesti esillä nuorilla aikuisilla ja naisilla (Sutela, 2020).

Työsuojelun tavoite ei ole ainoastaan käsitellä ja ratkaista jo olemassa olevia ongelmia, vaan myös ennaltaehkäistä niitä ja aktiivisesti tukea ihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia työpaikoilla3 . Uuden aikakauden työsuojelun tulee olla myös proaktiivista ja aktiivisesti hyvinvointia tukevaa (ns. positiivista työsuojelua). Tutkimusten mukaan ihmisten keskeisiä psykologisia perustarpeita ovat omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemukset (Ryan & Deci, 2000). Näiden täyttyminen (subjektiivisessa, ei objektiivisessa mielessä) tuottaa hyvinvointia. Kehittämällä työtä, työpaikkoja ja työelämää suuntaan, joka tukee näitä kolmea perustarvetta, on mahdollista korjata ja ehkäistä pahoinvointia sekä lisätä työelämän tuottamaa henkistä hyvinvointia yksilölle.

Omaehtoisuuden 4 kokemuksen tukeminen työpaikoilla tarkoittaa yksilön kykyä vaikuttaa siihen, mitä työtä tehdään, miten sitä tehdään ja miksi työtä tehdään. Kyky vaikuttaa ei tarkoita sitä, että jokainen saisi päättää nämä kaikki osa-alueet itsenäisesti, vaan tärkeintä on aito vaikuttamisen mahdollisuus. Päätöksiä voidaan tehdä yhdessä tai hierarkkisesti, mutta joka tapauksessa jollakin tavalla osallistavasti tai yhteisesti. Kyvykkyyden kokemuksen tukeminen työpaikoilla tarkoittaa työnkuvien ja tehtävien muokkaamista siihen suuntaan, että niistä on mahdollista selviytyä nykyisellä osaamisella tai osaamista kehittämällä. Tämä ei tarkoita, että työn haastavuutta tai tavoitteita ei saisi nostaa. On kuitenkin huolehdittava siitä, että työntekijöillä on mahdollisuus toimia osaamisensa rajojen sisällä tai aivan niiden läheisyydessä flow-tilan mahdollistamiseksi ja oppimisen tukemiseksi. Kaiken työn ei kuitenkaan tarvitse olla (tai saakaan olla) jatkuvasti haastavaa. Yhteenkuuluvuuden kokemuksen tukeminen työpaikoilla tarkoittaa mahdollisuutta muodostaa lähipiiri ja jonkinlainen tiivis työyhteisö, johon ihminen kokee kuuluvansa. Työyhteisön ei kuitenkaan tarvitse kilpailla ihmisten muiden lähiyhteisöjen kanssa. Täytyy olla myös sallittua ``käydä vain töissä’‘ja olla kiinnittymättä vankasti työyhteisöön.

Hyvä ja ihmisarvoa tukeva työelämä on keskeinen osa hyvin toimivaa ja kestävää yhteiskuntaa. Kehittämällä työtä, työpaikkoja ja työelämää työntekijöiden hyvinvointia aktiivisesti tukevaan5 suuntaan voidaan tavoitella työelämää, joka edistää ihmisten psykososiaalisten ja fyysisten tarpeiden täyttymistä osana työn tekemisen arkea. Samalla se takaa ihmisarvon (esimerkiksi vapaus, yhdenvertaisuus, arvokkuus, fyysinen koskemattomuus, uskonnon ja ajattelun vapaus) toteutumisen myös työelämässä.


  1. Työn on oltava yksilön kannalta merkityksellistä ja kestävää sekä ihmisarvoa tukevaa. ↩︎

  2. Työsuojelu keskittyy usein ns. hygieniatekijöihin, eli niihin asioihin jotka varmistavat työympäristölle tietyn minimitason. ↩︎

  3. Hygieniatekijöiden lisäksi tulisi tarkastella huolellisesti myös motivaattoreita, eli niitä tekijöitä jotka saavat ihmisen viihtymään ja kukoistamaan. ↩︎

  4. Modernin työpaikan on tuettava omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia. ↩︎

  5. Työpaikkojen on mietittävä uudestaan, missä kulkevat hygienia- ja motivaatiotekijöiden rajat. Hyvinvointi ei ole bonus, vaan oleellinen osa hyvää työtä. ↩︎